24.7.2017 Ouagadougou, Burkina Faso: « ZOUM SOUM » & « ZACKA ». Propos des jeunes rappeurs // Nuorten rap-artistien puheenvuorot (3/3)

« Ei ole enää kovin paljon sanottavaa, koska veljet on sanoneet jo paljon. Minulle puuvilla on asia, jota ei voi kiistää. Meidän täytyy yrittää hinnalla millä hyvänsä katsoa näiden viljelijöiden tilannetta ja yrittää auttaa heitä. Koska todella, he tarvitsevat sitä. Heidän työnsä ei ole mikään pikku homma. Meidän täytyy ymmärtää se. Ja yrittää auttaa heitä. Kiitos »

« Hei! Hauska tutustua, minä olen Zacka. Ajattelen, että kolleegani ovat sanoneet lähes kaiken. Te tiedätte, että me pidetään yllämme näitä kauniita juttua, jotka on tehty tästä raaka-aineesta, puuvillasta. Mutta emme yritä ottaa selvää, mitä puuvillapellolla tapahtuu. Vai mitä? Minä ehdotan, että suunnataan katseemme näihin koviin työntekijöihin. Kiitos. »

24.7.2017 Ouagadougou, Burkina Faso: « COOL MAMBO ». Propos des jeunes rappeurs // Nuorten rap-artistien puheenvuorot (2/3)

Les jeunes rappeurs du « Collectif Musical Connected by Cotton » ont lu les propos des cultivateurs de coton de Karaba publiés sur le blog « Connected by Cotton ». Ils donnent ici leur point de vue par rapport aux problemes soulevés par ces cultivateurs. // « Collectif Musical Connected by Cottonin » nuoret räppärit lukivat Karaban kylän viljelijöiden puheenvuorot blogista. Nyt he kertovat oman näkökulmansa viljelijöiden esiin nostamiin ongelmiin.

Film en français // Filmi ranskaksi. Suomenkielinen teksti videon alla.

« Minä olen Cool Mambo. Se mitä haluan sanoa kaikkien ihmisten silmien edessä on, että nykypäivänä ei ole ketään, joka ei käyttäisi puuvillaa. Puuvilla on raaka-aine, jota kaikki tarvitsevat. He, jotka tekevät puuvillanviljelyssä isoimman työn altistuvat, kuten veli tässä sanoi, torjunta-aineille ja muille. Kaikkien instituuttien ja muiden täytyisi vähintään katsoa tilannetta, antaa ihmisille [viljelyyn tarvittavat] varusteet, arvostaa enemmän ja nostaa [puuvillan] hintaa. Koska puuvilla maksaa 250 [FCfa], mutta farkut, niiden valmistamiseen ei tarvita yhtä kiloa puuvillaa. Yksi puuvillakilo jaetaan moneen osaan ja niistä tehdään farkkuja. Farkut maksavat enemmän kuin kilo puuvillaa.

Puuvillanviljelijät kärsivät. He ottavat maissipeltonsa puuvillan viljelyyn ja joutuvat myöhemmin ostamaan maissia. Ja tästä huolimatta he eivät tee voittoa. Sanotaan, että kun he viljelevät puuvillaa, he etsivät « valkoista kultaa ». Sillä nimellä puuvillaa kutsutaan Burkina Fasossa mutta viljelijöitä se työ ei elätä. Jollain tapaa he ovat kuin orjia omassa ammatissaan. He eivät viljele ketään muuta kuin kuluttajaa varten ja heille itselle se ei tuo mitään. Todellakin. Puuvillan hintaa on nostettava ja annettava heille tarkoituksenmukaiset välineet, että he pystyvät tekemään tätä työtä. Tämä on se mitä sanottavaa minulla on. »

24.7.2017 Ouagadougou, Burkina Faso: « DMF ». Propos des jeunes rappeurs // Nuorten rap-artistien puheenvuorot (1/3)

Les jeunes rappeurs du « Collectif Musical Connected by Cotton » ont lu les propos des cultivateurs de coton de Karaba publiés sur le blog « Connected by Cotton ». Ils donnent ici leur point de vue par rapport aux problemes soulevés par ces cultivateurs. // « Collectif Musical Connected by Cottonin » nuoret räppärit lukivat Karaban kylän viljelijöiden puheenvuorot blogista. Nyt he kertovat oman näkökulmansa viljelijöiden esiin nostamiin ongelmiin.

Film en français // Filmi ranskaksi. Suomenkielinen teksti videon alla.

 

« Minä olen DMF. Puuvillasta minulla on sanottavana se, että meidän täytyy katsoa hinnan nostamista. Koska niin kuin te näette, me olemme pukeutuneet puuvillaan, mutta kuinka paljon puuvilla maksaa? Alle 400 Cfa:a kilolta. Farkut nykypäivänä, jos haluat ostaa valmisfarkut, et saa niitä alle 20 000 tai 30 000 Cfa:lla. Samaan aikaan kun minun isoisä kotikylässä tekee isoimman työn. Meidän täytyy lopettaa asusteiden käyttäminen ja farkkujen, vai mitä?

Pyydämme kaikilta teiltä, jotka käytätte puuvillaa, että opettelisitte tuntemaan puuvillan arvon ja palauttaisitte puuvillanviljelijöille sen arvon, joka heille kuuluu. Se on erittäin tärkeää, koska kun joku tekee töitä paljain käsin…Tiedättekö mikä on « daba » [kuokka]? Se on kappale puuta, varsi, johon kiinnitetään pala rautaa ja sillä raaputetaan maata. Meillä ei ole täällä pääomaa. Jos kaikki puuvillanviljelijät voisivat saada traktorin, se olisi hyvä, vai mitä? Tänne on vaan perustettu rakenteita, mutta ne rakenteet ovat täällä ainoastaan puuvillaa varten. Puuvillanviljelijä, torjunta-aineet ja mitämitämitä…Täytyy löytää kalustoa työntekoa varten. Meidän täytyy arvostaa puuvillaa.

Te jotka katsotte minua siellä, minä tiedän että te jumaloitte puuvillapensasta. Se on kuin kuninkaallinen. Onhan se tuote, jota koko maailma rakastaa ja käyttää. Meidän täytyy siis arvostaa sitä. Minä kutsun kaikki ihmiset auttamaan puuvillanviljelijöitä. Kukaan ei voi sanoa muuta kuin että puuvilla on meidän elämänlähteemme, meidän Afrikassa, täällä, koska se on meidän « Valkoinen kultamme ». Sanotaan, että olimme [Afrikan] ensimmäinen [puuvillan] tuottaja mutta missä me olemmme nykypäivänä? Koska hyvin yksinkertaisesti emme ole pitäneet huolta heistä, jotka tekevät isoimman työn. Joten minä pyydän. Suunnataan katse meidän isoisiimme. Kiitos. »

 

1.9.2016 Karaba, Burkina Faso: Lonkou Siéza

(Suomenkielinen teksti löytyy ranskankielisen alapuolelta.)

« En vérité, nous tous qui sommes dans ce village, nous aimons la culture du coton de tout coeur, mais nous manquons cruellement de moyens financier et matériel pour mener à bien notre travail. Selon moi, nous pouvons bien faire ce travail et en tirer profit, mais vu le manque de moyens financier et d’équipement, nous travaillons difficilement et le temps nous manque.

Ce que je voudrais dire concernant ce travail, c’est que quand tu as un pair de boeufs de labourer, tu travailles plus efficacement. Mais il arrive aussi que les boeufs meurent en plein hivernage. En ce moment, tu es contraint de faire ton travail à la force de tes bras. Si nous pouvions avoir un soutien en équipement de labour, ce serait vraiment la joie pour nous.

Souvent aussi, après avoir semé nos champs de coton, au moment de prendre l’engrais à crédit à la Sofitex nous nous rendons compte que les prix ont augmenté. Les pesticides pour pulvériser des champs de coton sont aussi chers. L’appareil que nous utilisons pour pulvériser coûte aussi cher. De plus, cet appareil n’est pas durable et s’abime des fois en une seule saison cotonnière. Si tu dois en prendre un nouveau à crédit, tu risques d’être très endetté et de ne rien avoir à la vente de ton coton.

Comme nous n’avons pas de boeufs de labourer, si nous pouvions bénéficier d’un soutien, nous serions heureux. Qu’en plus de soutien, le prix des engrais, pesticides et appareils de pulvérisation soient revus à la baisse.

Le kilogramme de coton nous est acheté à 235 Frs Cfa, et de ces 235 Frs Cfa, il faut déduire le prix d’engrais, des pesticides, des herbicides, de l’appareil de pulvérisation, des semences, et après tout cela, il ne reste pratiquement rien.

Si les prix de tous ces intrants pouvaient être revus à la baisse, nous pourrions tirer un peu profit de ce travail pour subsister. »

« Tosiasiassa me kaikki tämän kylän asukkaat rakastamme puuvillan viljelyä koko sydämestämme, mutta meillä ei ole tarvittavaa taloudellista ja materiaalista pääomaa voidaksemme suorittaa työmme hyvin. Ajattelen, että voisimme hyvin tehdä tätä työtä ja saada siitä voittoa mutta taloudellisen pääoman ja työkaluston puutteen vuoksi työmme on hankalaa ja aikaavievää.

Haluaisin sanoa tästä työstä sen, että silloin kun sinulla on pari kyntöhärkää, voit työskennellä paljon tehokkaammin. Mutta joskus käy niin, että härät kuolevat nälkään. Silloin sinun on pakko tehdä työsi käsivoimin. Olisi meille suuri ilo, jos voisimme saada tukea kyntökaluston hankintaan.

On myös yleistä, että kylvön jälkeen, kun on aika ottaa lannoitteet luotolla Sofitexilta, saamme tietää että hinta on noussut. Peltojen ruiskutukseen tarvittavat tuholaismyrkyt ovat myös kalliita. Ruiskutukseen käytettävä laite maksaa paljon. Sen lisäksi tämä laite ei ole kestävä joskus se ei kestä kuin yhden ainoan satokauden. Jos joudut ostamaan uuden laitteen luotolla, otat riskin, että velkaannut, eikä sinulle jää puuvillan myynnistä käteen yhtään mitään.

Koska meillä ei ole työhärkiä, olisimme hyvin iloisia jos voisimme saada vähän tukea. Tuen lisäksi lannoitteiden, tuholaismyrkkyjen ja ruiskutuslaitteen hintoja pitäisi laskea.

Kilosta puuvillaa maksetaan meille 235 FCfa (36 eurosenttiä). Tästä 235 FCfa:sta (36 eurosentistä) täytyy vähentää lannoitteiden, tuholaismyrkkyjen, rikkaruohon torjunta-aineiden, ruiskutuslaitteen ja siementen hinta, ja sen jälkeen jäljelle ei käytännössä jää yhtään mitään. Jos kaikkien näiden tuotantopanosten hintaa voitaisiin laskea, meidän olisi mahdollista tehdä tällä työllä vähän voittoa tullaksemme toimeen. »

1.9.2016 Karaba, Burkina Faso: Nikiegni Siéza

(Suomenkielinen käännös ranskankielisen jälkeen.)

(English text below the French and Finnish texts.)

« Depuis notre enfance, nos pères nous ont recommandé de cultiver le coton avec courage, car selon leur dires, la culture du coton nous sera d’un grand profit sur le plan économique. En ces temps nous cultivons tous le même champ, étions égaux et solidaires. Et depuis nous nous sommes adonnés à la culture du coton, et nous ne l’avons jamais abandonné.

Au début, quand nous voulions prendre les engrais à crédit avec la Sofitex, nos pères nous en défendait, en disant que c’est un risque. Au cas où la production n’est pas bonne on se retrouve en dette avec obligation de remboursé.

La fatigue que nous cause la culture du coton, tu es venu, et tu l’a vue toi-même. Quand on sème les graines et que ça pousse, il faut arracher le surplus de plants pour ne laisser que quelques une par trou. Ensuite il faut épandre l’engrais, et si tu n’as pas de boeufs pour labourer le champ, tu le labour à la houe, à la force de tes bras, et pour cela tu dois payer des gens pour t’aider à des buttes. Après avoir fait les buttes, tu dois encore payer des gens pour t’aider à arracher les mauvaises herbes, sinon le coton ne produit pas bien. A la récolte, il faut encore payer des gens pour t’aider.

Quand tu récoltes et entasse tout dans le champ, puis le camion vient et vous chargez le coton pour aller à l’usine. Une fois à l’usine, les agents de la Sofitex viennent regarder, et décident qu’une partie du coton est de deuxième choix, pourtant le coton est bien propre, et vient du même champ. Que peux-tu faire? Alors que tu as bien fait ton travail. Si tu savais cela, pourquoi prendre soin de récolter le coton propre? On se serait contenté de récolter sans précaution et mélanger le coton avec les impuretés.

Voice que j’avais à dire. Nous cultivateurs habitons tous ici, sans moyens de subsistance. Nous cherchons des gens qui peuvent nous aider. Nous avons le même souhait, ce n’est pas que cette demande d’aide est de mon seul chef. Si nous avons de l’aide, notre situation peu s’amèliorer, sinon nous manquons cruellement de moyens. »

« Lapsuudesta asti meidän isämme ovat kehottaneet meitä viljelemään puuvillaa urheudella, sillä heidän mukaansa puuvillan viljely olisi meille taloudellisesti erittäin kannattavaa. Tuohon aikaan viljelimme kaikki vielä samaa peltoa ja olimme tasa-arvoisia ja solidaarisia. Ja siitä asti me olemme viljelleet puuvillaa, emmekä ole sitä koskaan hylänneet.

Alussa kun halusimme ottaa lannoitteet luotolla Sofitexilta, meidän isämme kielsivät meitä ja sanoivat, että se on riski. Jos sato ei onnistu hyvin, velkaannumme koska meillä on velvollisuus maksaa velka takaisin.

Sinä olet itse nähnyt, miten puuvillanviljely väsyttää meidät. Kun kylvämme siemenet ja ne itävät, täytyy kitkeä ylimääräiset taimet ja jättää vain muutama yhteen koloon. Sitten täytyy levittää lannoitteet. Jos sinulla ei ole härkiä kyntämään peltoa, sinun täytyy kyntää käsivoimin kuokalla, ja tätä varten sinun täytyy maksaa ihmisille, jotta he auttavat sinua multaamaan taimet. Kun olet mullannut taimet, sinun täytyy taas maksaa ihmisille, jotta he tulevat auttamaan sinua kitkemään rikkaruohot tai muuten sato ei onnistu hyvin. Sadonkorjuun aikaan sinun täytyy jälleen maksaa ihmisille saadaksesi apua.

Kun korjaat sadon ja kasaat sen pellolle niin sitten tulee rekka ja lastaat puuvillan tehtaalle kuljetusta varten. Sitten kun puuvilla on tehtaalla, Sofitexin virkailijat tulevat katsomaan sitä ja päättävät, että yksi osa puuvillasta onkin kakkoslaatuista vaikka puuvilla on puhdasta ja tulee kaikki samalta pellolta. Mitä siinä voi tehdä? Vaikka olet tehnyt työsi hyvin. Jos olisit tiennyt tämän niin miksi olisit pitänyt huolen siitä, että puuvilla kerätään niin että se säilyy puhtaana? Voisimme ihan hyvin kerätä sadon huolimattomasti ja sekoittaa siihen epäpuhtauksia.

Tässä on se mitä halusin sanoa. Me viljelijät asumme kaikki täällä eikä meillä ole keinoja hankkia toimeentuloa. Etsimme ihmisiä, jotka voisivat auttaa meitä. Meillä kaikilla on sama toive, eikä tämä avunpyyntö ole yksin minun ajatukseni. Meillä on armoton puute pääomasta ja siksi meidän tilanteemme on mahdollista parantua vain siinä tapauksessa, että saamme apua. »

 

« Since our childhood, we have been encouraged by our fathers to grow cotton with courage. Growing cotton, they said, would be extremely profitable for us. We all cultivated the same field and we were equal and had solidarity with one another. We have been growing cotton since those days and we have never abandoned it.

The first time we wanted to take fertilizers on credit from Sofitex, our fathers Cautioned that it would be risky. In case we don’t get a good harvest, we will be in debt due to our obligation to reimburse our credit.

You have witnessed yourself how growing cotton makes us tired. After planting the seeds and sprouting, we have to thin out extra seedlings and leave only a few in every hole. Then you need to spread fertilizers. In case you don’t have oxen for ploughing the field, you need to plough with manual force. You need to pay people who help you earth up the seedlings and then with weeding. Otherwise you will have a poor harvest. In the harvest you need to pay again to get people to help you.

This is what I wanted to say. We all cotton farmers live here and we don’t have our means of subsistence. We are looking for people to help us. We all have this same wish and asking for help is our idea. We have a desperate lack of capital and therefore our situation can change only if we get help. »