(Suomenkielinen teksti ranskankielisen jälkeen.)

(English text below the French and Finnish texts.)

« Depuis notre enfance, nos pères nous ont recommandé de cultiver le coton avec courage, car selon leur dires, la culture du coton nous sera d’un grand profit sur le plan économique. En ces temps nous cultivons tous le même champ, étions égaux et solidaires. Et depuis nous nous sommes adonnés à la culture du coton, et nous ne l’avons jamais abandonné.

Au début, quand nous voulions prendre les engrais à crédit avec la Sofitex, nos pères nous en défendait, en disant que c’est un risque. Au cas où la production n’est pas bonne on se retrouve en dette avec obligation de remboursé.

La fatigue que nous cause la culture du coton, tu es venu, et tu l’a vue toi-même. Quand on sème les graines et que ça pousse, il faut arracher le surplus de plants pour ne laisser que quelques une par trou. Ensuite il faut épandre l’engrais, et si tu n’as pas de boeufs pour labourer le champ, tu le labour à la houe, à la force de tes bras, et pour cela tu dois payer des gens pour t’aider à des buttes. Après avoir fait les buttes, tu dois encore payer des gens pour t’aider à arracher les mauvaises herbes, sinon le coton ne produit pas bien. A la récolte, il faut encore payer des gens pour t’aider.

Quand tu récoltes et entasse tout dans le champ, puis le camion vient et vous chargez le coton pour aller à l’usine. Une fois à l’usine, les agents de la Sofitex viennent regarder, et décident qu’une partie du coton est de deuxième choix, pourtant le coton est bien propre, et vient du même champ. Que peux-tu faire? Alors que tu as bien fait ton travail. Si tu savais cela, pourquoi prendre soin de récolter le coton propre? On se serait contenté de récolter sans précaution et mélanger le coton avec les impuretés.

Voice que j’avais à dire. Nous cultivateurs habitons tous ici, sans moyens de subsistance. Nous cherchons des gens qui peuvent nous aider. Nous avons le même souhait, ce n’est pas que cette demande d’aide est de mon seul chef. Si nous avons de l’aide, notre situation peu s’amèliorer, sinon nous manquons cruellement de moyens. »

« Lapsuudesta asti meidän isämme ovat kehottaneet meitä viljelemään puuvillaa urheudella, sillä heidän mukaansa puuvillan viljely olisi meille taloudellisesti erittäin kannattavaa. Tuohon aikaan viljelimme kaikki vielä samaa peltoa ja olimme tasa-arvoisia ja solidaarisia. Ja siitä asti me olemme viljelleet puuvillaa, emmekä ole sitä koskaan hylänneet.

Alussa kun halusimme ottaa lannoitteet luotolla Sofitexilta, meidän isämme kielsivät meitä ja sanoivat, että se on riski. Jos sato ei onnistu hyvin, velkaannumme koska meillä on velvollisuus maksaa velka takaisin.

Sinä olet itse nähnyt, miten puuvillanviljely väsyttää meidät. Kun kylvämme siemenet ja ne itävät, täytyy kitkeä ylimääräiset taimet ja jättää vain muutama yhteen koloon. Sitten täytyy levittää lannoitteet. Jos sinulla ei ole härkiä kyntämään peltoa, sinun täytyy kyntää käsivoimin kuokalla, ja tätä varten sinun täytyy maksaa ihmisille, jotta he auttavat sinua multaamaan taimet. Kun olet mullannut taimet, sinun täytyy taas maksaa ihmisille, jotta he tulevat auttamaan sinua kitkemään rikkaruohot tai muuten sato ei onnistu hyvin. Sadonkorjuun aikaan sinun täytyy jälleen maksaa ihmisille saadaksesi apua.

Kun korjaat sadon ja kasaat sen pellolle niin sitten tulee rekka ja lastaat puuvillan tehtaalle kuljetusta varten. Sitten kun puuvilla on tehtaalla, Sofitexin virkailijat tulevat katsomaan sitä ja päättävät, että yksi osa puuvillasta onkin kakkoslaatuista vaikka puuvilla on puhdasta ja tulee kaikki samalta pellolta. Mitä siinä voi tehdä? Vaikka olet tehnyt työsi hyvin. Jos olisit tiennyt tämän niin miksi olisit pitänyt huolen siitä, että puuvilla kerätään niin että se säilyy puhtaana? Voisimme ihan hyvin kerätä sadon huolimattomasti ja sekoittaa siihen epäpuhtauksia.

Tässä on se mitä halusin sanoa. Me viljelijät asumme kaikki täällä eikä meillä ole keinoja hankkia toimeentuloa. Etsimme ihmisiä, jotka voisivat auttaa meitä. Meillä kaikilla on sama toive, eikä tämä avunpyyntö ole yksin minun ajatukseni. Meillä on armoton puute pääomasta ja siksi meidän tilanteemme on mahdollista parantua vain siinä tapauksessa, että saamme apua. »

« Since our childhood, we have been encouraged by our fathers to grow cotton with courage. Growing cotton, they said, would be extremely profitable for us. We all cultivated the same field and we were equal and had solidarity with one another. We have been growing cotton since those days and we have never abandoned it.

The first time we wanted to take fertilizers on credit from Sofitex, our fathers Cautioned that it would be risky. In case we don’t get a good harvest, we will be in debt due to our obligation to reimburse our credit.

You have witnessed yourself how growing cotton makes us tired. After planting the seeds and sprouting, we have to thin out extra seedlings and leave only a few in every hole. Then you need to spread fertilizers. In case you don’t have oxen for ploughing the field, you need to plough with manual force. You need to pay people who help you earth up the seedlings and then with weeding. Otherwise you will have a poor harvest. In the harvest you need to pay again to get people to help you.

This is what I wanted to say. We all cotton farmers live here and we don’t have our means of subsistence. We are looking for people to help us. We all have this same wish and asking for help is our idea. We have a desperate lack of capital and therefore our situation can change only if we get help. »

Publié par connectedbycotton

Voir tous les articles par connectedbycotton